Sienestäjän checklist
Emmi Kallio syyskuu 28, 2015

Päivien lyhentyessä ja kelien viilentyessä moni jo kaipailee seuraavaa kesää, mutta nyt toinen otollinen aika alkaa, nimittäin sienestyskausi. Sienestyskausi ulottuu elokuun puolesta välistä noin lokakuun loppuun keleistä riippuen, ja pitkän kauden ansioista  jokainen voi löytää herkkuja syksyn pimeneville illoille.

Sienestyksen ensimmäinen ja tärkein sääntö on sienten tunnistaminen. Suomen metsissä kasvaa paljon erilaisia sieniä mutta vain osa ovat syömäkelpoisia, toiset hyvinkin myrkyllisiä. Sen takia aloittelijan kannattaa aina suunnata metsään kokeneen sienestäjän kanssa kunnes olo metsässä ja sienten kanssa on varma. Jos tuttavapiiristä ei löydy kokenutta sienestäjää on erilaisia kursseja ja tahoja, jotka tarjovat sieniretkiä kokeneiden oppaiden kanssa. Tällä kertaa matka johti kohti Haltiaa Espoon Nuuksiossa, jossa Hannu Sieniretki Y:stä opetteli meille sienestyksen salat.

Ennen metsään menoa saimme nähdä muutamia sieniä, joita saattaisimme löytää päivän aikana. Kantarelleja, suppilovahveroita,  vaaleaorakkaita ja ehkä joitain yllättäviä löytöjä voisi kuulemma tänään osua tiemme varrelle.

sienet + polku
Sienten tunnistaminen ja suuntavaiston pitäminen on kaiken a ja o. Kuva: Emmi Kallio

Metsään mentäessä pitää aina huomioida sää ja sen mukainen pukeutuminen. Jalkoihin kannattaa laittaa maastokengät tai kumisaappaat, koska maa on yleensä epätasaista ja välillä myös kostea. Metsissä voi syksyisin myös liikkua pieni mutta ärsyttävä veijari nimeltä hirvikärpänen, joten hattu ja tiukemmat vaatteet voivat olla tarpeen. Sienikori, muu astia tai jopa muovipussi sopii poimittujen sienten keräykseen. Sieniveitsi on myös näppärä väline, mutta tämä ei ole välttämätön. Aina on hyvä tuntea maasto jossa liikkuu tai muuten panna merkille mistä päin on tullut. Vesipullo kannattaa myös aina napata mukaan.

Kantarellit pitävät harvasta koivumaastosta. Kuva: Emmi Kallio
Kantarellit pitävät harvasta koivumaastosta. Kuva: Emmi Kallio

Lähdimme Hannun opastuksella kävelemään Haltian polkuja pitkin kohti sienestysaluettamme. Matkan varrella saimme kuulla enemmän sienilajeista, mistä niitä yleensä voi löytää ja mitä pitää varoa sienten suhteen. Kirkkaanpunaiset ja harmaat sienet kannattaa jättää rauhaan, koska useimmat näistä ovat myrkyllisiä. Jos sienen alapinta on ruskea, on myös hyvä olla varovainen koska kyseessä voi olla seitikki, ja useimmat näistä ovat myrkyllisiä. Jos tuntee olonsa epävarmaksi jostain sienestä tämä kannattaa suosiolla jättää noukkimatta.

Mäen rinteessä kosteassa sammalemaastossa nuorten mäntyjen seassa teimme ensimmäisen löytömme:  suppilovahveroita! Nämä kasvaa yleensä ryhmissä suurella alueella, joten jos löytää muutaman kannattaa pitää silmät auki.

Joskus sieniä voi olla vaikea nähdä lehtien tai sammaleen seasta. Kuva: Emmi Kallio
Joskus sieniä voi olla vaikea nähdä lehtien tai sammaleen seasta. Kuva: Emmi Kallio

Tasaisemmalla alueella kuusimaastossa törmäsimme vaaleaorakkaaseen kun taas kantarelleja löysimme harvasta koivumetsästä. Sienet elävät symbioosissa puiden kanssa, joten tietynlaisessa maastossa kannattaa etsiä tietynlaisia sieniä. Nuoret puut antavat sienille myös enemmän ravinteita kuin isot, joten tämä on hyvä pitää mielessä sieniretkellä.

Kahden tunnin metsässä liikkumisen jälkeen koreissamme ei ollut paljonkaan sieniä mutta tämä kuuluu sienestykseen. Joku on saattanut juuri liikkua samalla alueella tai sitten sää ei ehkä ole ollut otollisin sienten kasvulle, mutta pelkkä metsässä oleskelu ja sen kauneuden ihmettely on käynnin arvoinen. Tällä kertaa sain myös tutustua uusiin lajeihin. Vaaleaorakas ei ollut entuudestan tuttu ja meidän harvinainen löytömme, kultarousku, oli myös uusi tuttavuus.

Kultarousku on parhaimmillaan pannulla paistettuna. Kuva: Emmi Kallio
Kultarousku on parhaimmillaan pannulla paistettuna. Kuva: Emmi Kallio

Jos sienestys ei onnista, metsästä voi löytää muuta syötävää mustikoiden tai puolukoiden muodossa.

Mustikoita on tänä vuonna ollut runsaasti ja puolukat ovat juuri nyt parhaimmillaan. Kuva: Emmi Kallio
Mustikoita on tänä vuonna ollut runsaasti ja puolukat ovat juuri nyt parhaimmillaan. Kuva: Emmi Kallio

Retken loppupuolella siirryimme tulipaikalle näköalatasanteen lähettyville ja teimme yhteisvoimin sienikeiton poimimistamme sienistä. Jälkiruuaksi saimme nokipannukahvit sekä tuoreita mustikoita vispikerman kera. Lounas maistui taivaalliselta ulkona luonnon helmassa ja iso osa johtui varmaan siitä, että olimme itse poimineet herkut. Metsämme ovat täynnä aarteita kunhan vaan tietää niistä ja mistä niitä löytää.

Itse tehty sienikeitto oli yksi päivän kohokohdista. Kuva: Emmi Kallio
Itse tehty sienikeitto oli yksi päivän kohokohdista. Kuva: Emmi Kallio

Sienestysalueita pääkaupunkiseudulla:

Keskuspuisto (Helsinki)
Luukki (Luukintie 33, Espoo)
Haltian alue(Nuuksiontie 84, Espoo)
Sipoonkorpi (Sipoon, Vantaan ja Helsingin kuntien alueella)

Opastettuja sieniretkiä:

Sieniretky Y (www.sieniretki.fi)
Feel the nature (http://feelthenature.fi/fi/marja-ja-sieniretket-nuuksiossa/)